Näppylänaama

Olen ehkä maailman hitain kirjottamaan minkäänlaisia postauksia, jonka jo Blogger minulle eilen hienovaraisesti ilmoitti. Kirjoitin eilistä blogikirjoitusta tuttuun ja turvalliseen, sopivan rauhalliseen tahtiini, ja kun voitonriemuisena koetin julkaista tekstiäni paljastui, että Blogger oli heittänyt minut palvelusta pihalle kesken kirjoittelun (oletan, että joskus toisen tai kolmannen kirjoitustunnin välillä). Blogger vei mukanaan urakalla tikistämäni tekstin ja oli ystävällisenä tallentanut välimuistiin vain ensimmäisen virkkeen, josta nyt ei hirveästi mitään lohtua ollut... että kiitti vaan!

En saanut itseäni kasattua eilisen murhenäytelmän jäljiltä, joten rapsutellaan eilisen tapahtumia ylös sitten tänään.

Tämä nörttipallero eksyi eilen paikkaan, jonne finninaamainen, muutenkin ulkonäöstään kökösti huolehtiva otus tuskin ensimmäisenä harhailisi: kasvohoitoon. Ei sillä, etteikö tämä naamavärkki olisi kasvohoidon tarpeessa, mutta kun kasvovesi ja puhditusmaito köllöttelevät kylppärin hyllyllä lähinnä rekvisiittana ja ihonhoito on muutenkin hiukan retuperällä, tuntuu perusteelliseen kasvohoitoon meno hiukan... hassulta.

Kasvohoitotäti kiteytti aika osuvasti naamani tilanteen nyppiessään epäpuhtauksia pois: "tätä ei meinaa saada millään puhtaaksi". No ei varmaan, kun monta monituista vuotta nenäni päällä tyytäisenä asustaneet mustapäät yritetään häätä pois mukavalta kasvualustaltaan ikävästi pinseteillä nipistellen. Epäpuhtauksien poisto ja rehottavien kulmakarvojen kesyttäminen olivat kasvohoidon ikävin osa, mutta eikös tuo niin tainnut mennä, että kauneuden (minkä?) eteen tulee kärsiä...

Näppylänaamani nyppimistä lukuunottamatta kasvohoito oli itseasissa ihan mukava kokemus. Kasvonaamio ja muut mömmöt naamalla köllöttely oli ihan rentouttavaa, ja kasvohoitotädiltä sai hyvin ihonhoitovinkkejä, mutta silti kasvohoidosta jäi vähän samanlainen sivumaku kuin hammaslääkärissä käynnistä: yritän pitää itsestäni parempaa huolta tulevaisuudessa, ettei sinne tarvitsisi mennä ihan heti uudelleen.

Alkusysäys

Mikä on paras lääke akuuttiin piipertelynälkään?
Oman blogin perustaminen tietysti!

Tämä on ensimmäinen blogini ikinä. Ylläpidin päiväkirjan tapaista viimeksi seitsenvuotiaana ja silloinkin muistin kirjoittaa vihreäkantiseen kirjaani parhaimmillaan kuukauden välein... toivottavasti tämän blogin kohtalo ei olisi yhtä karu :-)

Vaikka marras liittyy sanana kuolemaan, ammentaa tämä blogi aiheensa elävien kirjoista: Marras on ns. päänavausblogi, johon tulen purkamaan jos jonkinlaiset inspiraationi, niin kuvalliset kuin kirjallisetkin. Blogi tulee ammentamaan sisältönsä mielenkiinnonkohteistani, jotka liikkuvat yleensä välimaastossa harrastukset-elokuvat-musiikki-pelit-oman elämäni kimurantit kiemurat. En kuitenkaan mene vannomaan, etteikö blogin postauksissa eksyttäisi joskus esittelemään myös shoppailusaaliita...

Menköön tämä pienestä alkupalasta, katsotaan jos onnistuisin kirjoittamaan seuraavaan postaukseen jonkinlaisen esittelyrimpsun itsestäni. Eli kuulemisiin tältä erää!