Let's get some shoes!

Kävin maanantai-aamun ratoksi kenkämarkkinoilla ja niinhän siinä arvatenkin kävin, että astelin ulos Areenalta 60 € köyhempänä, mutta yksiä kenkiä rikkaampana :--3 Tällaiset söpöläiset tarttuivat mukaan, kyllä kelpaa taas saapastella lumihangessa talven tullen!

Zombeja siellä, zombeja täällä...

Okei, tämän jälkeen yritän keksiä jotain muuta kirjoiettavaa kun leffahömpötyksiä :D

SAATTAA SISÄLTÄÄ PIENIÄ MÄÄRIÄ SPOILEREITA, ALLERGIKOT ÄLKÄÄ VAIVAUTUKO.

Kävin eilen katsastamassa Resident Evil: Afterlifen. En ole seurannut Resident Evil-leffasarjaa enkä odottanut elokuvalta... noh, juuri mitään, mutta elokuva yllätti positiivisesti toimimalla ihan makoisena leffavälipalana.

Afterlife on sarjassaan neljäs RE-elokuva = jatko-osan jatko-osan jatko-osa = sarjaa seuraamaton oli juonesta pihalla kuin puutarhaletku. Onneksi elokuvassa perustettiin edes sen verran menneitä tapahtumia, että ummikko katsoja pääsi jotenkuten mukaan elokuvan juoneen.

Niin, juoni. Se ei ollut kummoinen. Elokuva alkaa näyttävällä toimintakohtauksella, jolle ei anneta minkäänlaista pohjustusta. Kohtauksen seurauksena elokuvan päähenkilö, Alice, päätyy etsimään T-viruksesta vapaaksi mainostettua Arcadiaa. Noin kahden tunnin mäiskimisen jälkeen Alice ja matkalla mukaan tarttuneet kumppanit saavuttavat vihdoin Arcadian, jonka tapahtumista saadaan mukava pohja jälleen uudelle RE-elokuvalle.

Yksi asia, joka hämmästytti todella paljon, oli onnistunut 3D-toteutus: Resident Evil: Afterlife oli näkemistäni 3D-elokuvista ensimmäinen, johon 3D todella istui. Esimerkiksi elokuvan ihka ensimmäinen kohtaus oli kyllä mainion 3D-toteutus jonka olen nähnyt, kohtauksen yksityiskohtia tiiraili ihan ilokseen. Kuvan sekavuus hektisissä toimintakohtauksissa, joita toimintaelokuvassa luonnollisesti on melkoisen paljon, oltiin saatu ihan ensimmäisiä mäiskintöjä lukuunottamatta hyvin aisoihin, eikä kolmas ulottuvuus ollut toimintakohtauksien riesana. Teknologiassa on silti vieläkin ongelmana kuvan värisävyjen lässähtäminen, joka ei toisaalta haitannut muutenkin harmaasävyisessä elokuvassa yhtä paljon kuin esim. karkkikimara Avatarissa. Elokuva oli muutenkin audiovisuaalisesti mukiinmenevää sorttia ja hyvä niin, koska RE: Afterlife ei räpistelisi kovin pitkälle pelkällä juonellaan.

Risuja ja ruusuja:
+ tekninen toteutus
+ toimiva 3D-toteutus
+ Wentworth Miller (!♥) vankiselliin lukittuna vanginvartijana, öhöhö
- yhdentekevä juoni, (SPOILER, maalaa nähdeksesi) joka päättyi törkeään clifhangeriin -> elokuvassa ei ollut selkeää juonikaarta
(- helkkarin epämukavat 3D-lasit)

Conclusion: kiva leffavälipala syysillan ratoksi.

Ass Kick

Tänään tuli katsottua lauantain ratoksi supersankaripätkä "Kick Ass". Onnistuin jostain syystä missaamaan ihan tyystin kys. elokuvan teatteriversion (niin siinä käy, kun ei käy katsomassa elokuvia ensi-illassa!), joten pakkohan tämä oli kotisohvan nurkasta katsastaa.

Kick Assin tarina on pesunkestävää supersankarimatskua, eikä elokuva täten kurota juonikierkuroillaan kovin korkeisiin sfääreihin, mutta lähes kaikki muu elokuvassa rokkasi ainakin toisen sukan jalasta.

Elokuva on audiovisuaalisesti upea (erityisesti sommittelut, leikkaukset ja rytmitykset olivat joissain kohtauksissa super-nameja) ja elokuvan dialogi on herkullista: jutut, vitsit ja, hyvässä tai pahassa, kielenkäyttö on mukavan nykyaikaista. Roolituksissa ja näyttelijäsuorituksissa ei ole mukisemista. Jotain on kyllä tehty todella oikein, kun elokuvasta on saatu nautittava, vaikka yksi sen päähenkilöistä on 11-vuotias lapsi ja yhden ronskeimman tappokoneen näyttelijä on Nicolas Cage.

Ehkäpä ainut asia mikä elokuvassa saa selkeän miinus-merkin meikäläiseltä, on liiaksi taipuva splätteri. Alussa splätter-tehosteet vielä menevät, kun ne palvelevat toimintakohtauksia sopivissa määrin, mutta elokuvan loppupuolella mopo meinaa karata käsistä ja toimintakohtaukset muuttuvat 10 luovinta tapaa ampua miehen pää tohjoksi -splätteröinniksi. Okei, onhan elokuvan tarkoituskin olla kautta linjan yliampuva, mutta älyttömät splätter-kinkerit ja avuttomien ihmisten listimiset nyt eivät vaan oikein toimi meikäläisen kohdalla.

Kick Assia voisi kait verrata Shaun of the Deadiin: en pidä erityisen paljon supersankarileffoista, mutta Kick Ass tekee jotain oikein ja saa ss-leffatkin tuntumaan uudella tavalla kiinnostavilta. Ajoittain päättömäksi yltyviä toiminta- ja tappokohtauksia lukuunottamatta kyseessä on varsin viihdyttävä elokuva, varmasti yksi tämän vuoden parhaimmista :)

Yhtä onnellinen kuin...

... vajaamielinen auringonkukka; mie olen jälleen opiskelija!

Aloitin keskiviikkona graafisen suunnittelun opinnot ja jos en saa kesken opiskeluajan aikana mitään hassuja päähänpistoja (ts. vaihda alaa), niin valmistun neljän vuoden päästä muotoilijaksi :> Odotan tulevia (ensimmäiset päivät ovat olleet ja tulevat vielä olemaan luonnollisesti opojen ja paljon puhuvien opettajien tähtihetkiä) opiskeluaikoja kun hullu juustoa, siistiä kun pääsee kerrankin tekemään koulussa pääpainotteisesti sitä mistä tykkää ja missä on hyvä!