Zombeja siellä, zombeja täällä...

Okei, tämän jälkeen yritän keksiä jotain muuta kirjoiettavaa kun leffahömpötyksiä :D

SAATTAA SISÄLTÄÄ PIENIÄ MÄÄRIÄ SPOILEREITA, ALLERGIKOT ÄLKÄÄ VAIVAUTUKO.

Kävin eilen katsastamassa Resident Evil: Afterlifen. En ole seurannut Resident Evil-leffasarjaa enkä odottanut elokuvalta... noh, juuri mitään, mutta elokuva yllätti positiivisesti toimimalla ihan makoisena leffavälipalana.

Afterlife on sarjassaan neljäs RE-elokuva = jatko-osan jatko-osan jatko-osa = sarjaa seuraamaton oli juonesta pihalla kuin puutarhaletku. Onneksi elokuvassa perustettiin edes sen verran menneitä tapahtumia, että ummikko katsoja pääsi jotenkuten mukaan elokuvan juoneen.

Niin, juoni. Se ei ollut kummoinen. Elokuva alkaa näyttävällä toimintakohtauksella, jolle ei anneta minkäänlaista pohjustusta. Kohtauksen seurauksena elokuvan päähenkilö, Alice, päätyy etsimään T-viruksesta vapaaksi mainostettua Arcadiaa. Noin kahden tunnin mäiskimisen jälkeen Alice ja matkalla mukaan tarttuneet kumppanit saavuttavat vihdoin Arcadian, jonka tapahtumista saadaan mukava pohja jälleen uudelle RE-elokuvalle.

Yksi asia, joka hämmästytti todella paljon, oli onnistunut 3D-toteutus: Resident Evil: Afterlife oli näkemistäni 3D-elokuvista ensimmäinen, johon 3D todella istui. Esimerkiksi elokuvan ihka ensimmäinen kohtaus oli kyllä mainion 3D-toteutus jonka olen nähnyt, kohtauksen yksityiskohtia tiiraili ihan ilokseen. Kuvan sekavuus hektisissä toimintakohtauksissa, joita toimintaelokuvassa luonnollisesti on melkoisen paljon, oltiin saatu ihan ensimmäisiä mäiskintöjä lukuunottamatta hyvin aisoihin, eikä kolmas ulottuvuus ollut toimintakohtauksien riesana. Teknologiassa on silti vieläkin ongelmana kuvan värisävyjen lässähtäminen, joka ei toisaalta haitannut muutenkin harmaasävyisessä elokuvassa yhtä paljon kuin esim. karkkikimara Avatarissa. Elokuva oli muutenkin audiovisuaalisesti mukiinmenevää sorttia ja hyvä niin, koska RE: Afterlife ei räpistelisi kovin pitkälle pelkällä juonellaan.

Risuja ja ruusuja:
+ tekninen toteutus
+ toimiva 3D-toteutus
+ Wentworth Miller (!♥) vankiselliin lukittuna vanginvartijana, öhöhö
- yhdentekevä juoni, (SPOILER, maalaa nähdeksesi) joka päättyi törkeään clifhangeriin -> elokuvassa ei ollut selkeää juonikaarta
(- helkkarin epämukavat 3D-lasit)

Conclusion: kiva leffavälipala syysillan ratoksi.