Törkeä fanityttöpostaus

Mikä on sarja, joka saa fanitytön huokailemaan onnesta ja kuluttamaan yli 80 € yhteen peliin? Aivan, Assassin's Creed.

Viimeiset pari päivää ovat kuluneet nenä tiukasti kiinni telkkarin ruudussa; onneksi AC Brotherhood julkaistiin juuri sille viikonlopulle, jolloin meikäläisellä on vaihteeksi aikaa pelata rauhassa! Olen yrittänyt viime aikoina tahkota läpi Dragon Age: Originsia, joten paluu 1500-luvun ilmeikkäiden hahmojen, upeasti toteutetun maailman ja mainion dialogin pariin oli enemmän kuin ihanaa :D Peli vaikuttaa tähän mennessä kaikin puolin muikealta (en ole kerinnyt kuin juosta juonta jonkin verran läpi, moninpeli ynm. lisämausteet on vielä kokeilematta), vaikkakin Rooma ei herätä/ole tähän mennessä herättänyt niin paljon ihastusta kuin jotkut aiemmat pelissä nähdyt kaupungit~

Jos fiilistelypelit kolahtavat, niin kannattaa tutustua AC-sarjaan. Ensimmäinen peli ei ole pelillisesti mikään tajunnanräjäyttävä, mutta uskomaton tunnelma kompensoi kyllä kaikki pelilliset puutteet. Toisessa osassa on jo moni pelillinen (kontrollit, tehtävien vaihtelevuus, sisällön laajuus yms. yms.) seikka jo paljon paremmalla mallilla, mutta ensimmäisen osan sisältämä "se jokin" on osittain kadotettu matkalla. Brotherhood pistää entistä paremmaksi uudistuksiensa kanssa (mm. peli ei enää lagita Pleikkarilla!), sekä löytämällä sarjaan ripauksen sitä hämyiseen salamurhaajien kulttiin liittyvää mystisyyttä, joka toisessa osassa melkein kadotettiin.

Viimeistään siitä tietää, että pelissä on tehty jotain todella oikein, jos sen pelaaminen kasvattaa keskiajan tapahtumiin liittyvää outoa kiinnostusta, aiheuttaa historiankirjojen lukemista vapaaehtoisesti ja johtaa "mä oon kiivenny tonne!" -huudahduksiin kuuluisien rakennusten juurella.

Let's get some shoes!

Kävin maanantai-aamun ratoksi kenkämarkkinoilla ja niinhän siinä arvatenkin kävin, että astelin ulos Areenalta 60 € köyhempänä, mutta yksiä kenkiä rikkaampana :--3 Tällaiset söpöläiset tarttuivat mukaan, kyllä kelpaa taas saapastella lumihangessa talven tullen!

Zombeja siellä, zombeja täällä...

Okei, tämän jälkeen yritän keksiä jotain muuta kirjoiettavaa kun leffahömpötyksiä :D

SAATTAA SISÄLTÄÄ PIENIÄ MÄÄRIÄ SPOILEREITA, ALLERGIKOT ÄLKÄÄ VAIVAUTUKO.

Kävin eilen katsastamassa Resident Evil: Afterlifen. En ole seurannut Resident Evil-leffasarjaa enkä odottanut elokuvalta... noh, juuri mitään, mutta elokuva yllätti positiivisesti toimimalla ihan makoisena leffavälipalana.

Afterlife on sarjassaan neljäs RE-elokuva = jatko-osan jatko-osan jatko-osa = sarjaa seuraamaton oli juonesta pihalla kuin puutarhaletku. Onneksi elokuvassa perustettiin edes sen verran menneitä tapahtumia, että ummikko katsoja pääsi jotenkuten mukaan elokuvan juoneen.

Niin, juoni. Se ei ollut kummoinen. Elokuva alkaa näyttävällä toimintakohtauksella, jolle ei anneta minkäänlaista pohjustusta. Kohtauksen seurauksena elokuvan päähenkilö, Alice, päätyy etsimään T-viruksesta vapaaksi mainostettua Arcadiaa. Noin kahden tunnin mäiskimisen jälkeen Alice ja matkalla mukaan tarttuneet kumppanit saavuttavat vihdoin Arcadian, jonka tapahtumista saadaan mukava pohja jälleen uudelle RE-elokuvalle.

Yksi asia, joka hämmästytti todella paljon, oli onnistunut 3D-toteutus: Resident Evil: Afterlife oli näkemistäni 3D-elokuvista ensimmäinen, johon 3D todella istui. Esimerkiksi elokuvan ihka ensimmäinen kohtaus oli kyllä mainion 3D-toteutus jonka olen nähnyt, kohtauksen yksityiskohtia tiiraili ihan ilokseen. Kuvan sekavuus hektisissä toimintakohtauksissa, joita toimintaelokuvassa luonnollisesti on melkoisen paljon, oltiin saatu ihan ensimmäisiä mäiskintöjä lukuunottamatta hyvin aisoihin, eikä kolmas ulottuvuus ollut toimintakohtauksien riesana. Teknologiassa on silti vieläkin ongelmana kuvan värisävyjen lässähtäminen, joka ei toisaalta haitannut muutenkin harmaasävyisessä elokuvassa yhtä paljon kuin esim. karkkikimara Avatarissa. Elokuva oli muutenkin audiovisuaalisesti mukiinmenevää sorttia ja hyvä niin, koska RE: Afterlife ei räpistelisi kovin pitkälle pelkällä juonellaan.

Risuja ja ruusuja:
+ tekninen toteutus
+ toimiva 3D-toteutus
+ Wentworth Miller (!♥) vankiselliin lukittuna vanginvartijana, öhöhö
- yhdentekevä juoni, (SPOILER, maalaa nähdeksesi) joka päättyi törkeään clifhangeriin -> elokuvassa ei ollut selkeää juonikaarta
(- helkkarin epämukavat 3D-lasit)

Conclusion: kiva leffavälipala syysillan ratoksi.

Ass Kick

Tänään tuli katsottua lauantain ratoksi supersankaripätkä "Kick Ass". Onnistuin jostain syystä missaamaan ihan tyystin kys. elokuvan teatteriversion (niin siinä käy, kun ei käy katsomassa elokuvia ensi-illassa!), joten pakkohan tämä oli kotisohvan nurkasta katsastaa.

Kick Assin tarina on pesunkestävää supersankarimatskua, eikä elokuva täten kurota juonikierkuroillaan kovin korkeisiin sfääreihin, mutta lähes kaikki muu elokuvassa rokkasi ainakin toisen sukan jalasta.

Elokuva on audiovisuaalisesti upea (erityisesti sommittelut, leikkaukset ja rytmitykset olivat joissain kohtauksissa super-nameja) ja elokuvan dialogi on herkullista: jutut, vitsit ja, hyvässä tai pahassa, kielenkäyttö on mukavan nykyaikaista. Roolituksissa ja näyttelijäsuorituksissa ei ole mukisemista. Jotain on kyllä tehty todella oikein, kun elokuvasta on saatu nautittava, vaikka yksi sen päähenkilöistä on 11-vuotias lapsi ja yhden ronskeimman tappokoneen näyttelijä on Nicolas Cage.

Ehkäpä ainut asia mikä elokuvassa saa selkeän miinus-merkin meikäläiseltä, on liiaksi taipuva splätteri. Alussa splätter-tehosteet vielä menevät, kun ne palvelevat toimintakohtauksia sopivissa määrin, mutta elokuvan loppupuolella mopo meinaa karata käsistä ja toimintakohtaukset muuttuvat 10 luovinta tapaa ampua miehen pää tohjoksi -splätteröinniksi. Okei, onhan elokuvan tarkoituskin olla kautta linjan yliampuva, mutta älyttömät splätter-kinkerit ja avuttomien ihmisten listimiset nyt eivät vaan oikein toimi meikäläisen kohdalla.

Kick Assia voisi kait verrata Shaun of the Deadiin: en pidä erityisen paljon supersankarileffoista, mutta Kick Ass tekee jotain oikein ja saa ss-leffatkin tuntumaan uudella tavalla kiinnostavilta. Ajoittain päättömäksi yltyviä toiminta- ja tappokohtauksia lukuunottamatta kyseessä on varsin viihdyttävä elokuva, varmasti yksi tämän vuoden parhaimmista :)

Yhtä onnellinen kuin...

... vajaamielinen auringonkukka; mie olen jälleen opiskelija!

Aloitin keskiviikkona graafisen suunnittelun opinnot ja jos en saa kesken opiskeluajan aikana mitään hassuja päähänpistoja (ts. vaihda alaa), niin valmistun neljän vuoden päästä muotoilijaksi :> Odotan tulevia (ensimmäiset päivät ovat olleet ja tulevat vielä olemaan luonnollisesti opojen ja paljon puhuvien opettajien tähtihetkiä) opiskeluaikoja kun hullu juustoa, siistiä kun pääsee kerrankin tekemään koulussa pääpainotteisesti sitä mistä tykkää ja missä on hyvä!

Saanko luvan?

Meikäläinen on taas pitkästä aikaa haksahtanut dankeamaan (elikkäs tanssipelamaan) oikein urakalla! Mukava laji kyseessä, kannattaa tutustua ;3

Meidän ensimmäinen oma "kunnon" tanssimatto meni hajalle viime vuoden syksyllä, jonka jälkeen onnistuin hajottamaan (...) myös Sannalta lainaamani maton (sorry!), eli harrastaminen kerkesi hiipua hetkeksi tampattavan maton puuttumiseen... Kesän ja uuden maton myötä innostus on taas noussut ja nyt tulee dankettua useampi kerta viikossa, varsinkin sillon kun ei oikein hotsita lähteä tuonne ulos kylmään juoksentelemaan :-D

Kohonneella innostuksella on myös haittapuolia: nyt tekisi enemmän kuin koskaan mieli ostaa kova tanssimatto, joidenka hintahaitarit liikkuvat kahden ja kuuden sadan euron hujakoilla...

Saapasmaa

Tajusin viimein miten Bloggeriin ladatut kuvat saa näyttämään hiukan enemmän valokuvilta kuin pikselioksennukselta, joten on aika kuvilla höystetyn matkalöpinän! Eli siis, kuten viime postauksessa vihjailinkin, vietin viime viikon perheen kanssa Italiassa Cattolican kaupungissa.

Ensimmäinen kulttuurishokki iski hotellille saavuttuamme. Kyseessä siis oli neljän tähden luksuslukaali, joka nyt ei ihan ollu niin lukaali mitä me kaikki odotimme :D Huone oli niin pieni, että esim. sänkyjen viertä kulkiessa tuli noudattaa jonkun sortin liikennesääntöjä yhteentörmäyksien välttämiseksi. Italialaiset eivät kuulemma arvosta tilaa, joten meidän koppero vissiin olikin italilaisten standardien mukaan megalomaanisen iso. Muuten hotellissa ei ollut yhtään mitään valittamista, yleiset tilat olivat super mukavat (ilmainen netti aulassa!!) ja henkilökunta ihanan ystävällistä, kuten italilaiset muutenkin.

Reissussa kaikki mitään syötäväkseen sai oli ihan järkyttävän hyvää. Jopa aamupalakroisantit maistuivat normaalia paremmalle. Pastat (kuvassa merellistä pasta carbonaraa, arvatkaa oliko hyvää) ja pitsat (etenkin se margharita) olivat ihania, ja ne jälkiruoat... Syön jäätelöä melko satunnaisesti, mutta reissussa tuli kitattua jätskiä yksi tai kaksi annosta päivästä. Löysin uuden rakkaani sitruunajäätelöstä, harmi ettei oltu varustaudutta kylmäkassien kanssa jäätelön kuljettamiseen.

Cattolica oli kaupunkina mukava, mutta melko pieni. Kauppakatuja ei ollut kuin muutama, vaikkakin olihan noidenkin tarjonnassa koluamista useammaksi päiväksi, "kunnon" nähtävyyksiä ei juurikan ollut eikä ravintolatarjonta ollut keskustassa älyttömän kattava (vertailukohteina törkeimmät rantalomakohteet, jossa ruokapaikan suhteen iskee joka kerta valtava valinnan vaikeus). Cattolicasta oli onneksi mainiot kulkuyhteydet naapurikaupunkeihin, joita mekin hyödynsimme piipahtamalla päiväretkellä Venetsiassa.

Venetsiassa käynti oli kokemuksena hiukan absurdi: koko reissun ajan oli vähän vaikeuksia takoa päähänsä, että sitä ollaan nyt ihan oikeasti Venetsiassa :D Kaupunki itsessään oli vertaansa vailla oleva nähtävyys, jonka kokemiseen vajaat kolme tuntia oli aivan liian lyhyt aika... Pieni maistiainen jätti vain nälkäiseksi. Saimme mahdutettua kiertelyaikaamme mm. gondoliajelun, shoppailua ja Pyhän Markuksen kirkkoon tutustumisen, mutta arvata saattaa, että vielä jäi paljon paljon näkemättä ja kokematta.

Venetsian lisäksi meillä oli suunnitelmissa käydä tutustumassa myös Firenzeen, mutta se jäi toiseen kertaan: kaksi tuntia renessanssin aarreaitassa jättäisi vaan surulliseksi. Ei kai tuo auta muu kuin lähteä toisen kerran ihmettelemään saapasmaan elämää ;)

Ja koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin loppuun vielä muutamia jämäkuvia:

Ilkeästi mulkoileva ökyjahti

Hyvä (loma)sää on makuasia: ensimmäisenä iltana meitä tervehti makoisa ukkoskuuro. Napsin lähestyvästä pilvijärjestelmästä isommankin panoraman, mutta meikäläiseltä meni totaalisesti hermot sen kokoon parsimiseen :D

Cattolican samata-aluetta.

"Dragon lizard" Cattolican akvaariossa

Ja loppuhuipennukseni hämmentyneen näköinen kameran väärälle puolelle eksynyt paparazzi

Kesälomalainen

Howdy how pitkästä aikaa! Blogi on ollut hiljaiselolla koko heinäkuun ja pidempääkin, kait sitä olisi vihdoinkin hyvä aika hiukan ryhdistäytyä :D

Tässä välissä ei ole tapahtunut mitään huikaisevan hienoa, mukavaa kesälomailua lähinnä. Heinäkuuhun on kuulunut mm. paljon kesämökkeilyä, heppailua ja kavereiden kanssa reissaamista. Aloitan syssyllä opinnot AMK:ssa (graafista suunnittelua, jeij!), joten meikäläisen kesäloma jatkuu vielä syyskuun alkuun asti, eli lomasta ei kyllä ole puutetta!
Lomasta puheenollen. Aivan kun Suomessa ei olisi ollut kunnon rantakelejä kuin muille jakaa (tervetuloa paistumaan Joensuuhun, täällä voit kärtsätä itseäsi +38:n asteen helteissä), niin meikäläiset lennähtävät perjantaina Cattolicaan (Italia) lököttelemään. Karkki sille joka arvaa ensi viikon blogipostauksien aihepiirin. Väärin vastanneille langetetaan karkkipussin salmiakit.
ps. 262,81 kt -otsikko made with pure love. Kaikki hidasnettiset saavat suunnata mädät tomaattinsa tänne, ulkoasu vaihtuu piakkoin hieman käyttäjäyställisempään. Huoh, onnistuisinkohan väsäämään seuraavasta ulkoasusta edes hiukan leveämmän, etteivät kaikki elementit olisi kasassa kuin sardiinit purkissa (.____.)

pss. menin viimeinkin ostamaan DS:n! Bongasin Gigantista punaisen DS Liten ja enhän mie voinut lähteä kaupasta ilman sitä, sen verran houkuttelevan hintainenkin tuo pikkuinen oli :3

Sääkukka

Juhlien jälkeistä elämää

Yo-juhlat olivat ja menivät. Kivaa oli ja näin päin pois - sai nähdät mukavia sukulaisia ja kavereita, sai ihania lahjoja ja tietty syödä niin paljon kuin napa vetää ♥ -, mutta juhlien jälkeen mieltä on vallannut outo tyhjiö. Mitä sitä nyt tekisi, kun ei ole mitään mitä odottaa tai mitään minkä edestä puuhastella?

Vuorokausirytmini on koostunut ympäriinsä makoilemisesta. Pelaan vaahto suussa Neopetsissä useita tunteja päivässä. Päivittäinen kulkureittini kulkee raiteita tietokone - keittiö - olohuone - keittiö - tietokone. Olen alkanut etsimään kaikkia piilotettuja lippuja Assassin's Creedissä. Help, tarvitsen uuden päivärytmin! Allekirjoittanut on ollut löhölomalla aina huhtikuusta ast ja kohta alkaa tulla mitta täyteen. Herää kysymys, että miten olin muka niin ajattelematon, että en hakenut edes kesätöitä...

Tylsyyksissään tulee kehiteltyä kaikenlaisia hauskoja ajantappo menetelmiä. Kesän 2010 ehdottomasti kuumin nimi on Pokemon: tähän mennessä kesää on tullut katsottua koko ensimmäinen tuotantokausi läpi (toinen on menossa), katsottua muutama leffa, pelattua siskon HeartGoldia (prkl kun olen niin pihi ostamaan oman DS:n, muuten miekin voisin ostaan uusimman poksupelin ;___;) sekä seuraavaksi lähtee yhteistyöprojekti pikkusiskon kanssa piirtää kaikki ensimmäiset 150 elukkaa samalla paperille. Että näin, voisihan tuota olla huonompiakin tapoja viettää löhöpäiviä!

Loppuun vielä videopostaus po-po-pokemon-teemaan liittyen kerta nyt vauhtiin päästiin. Lean back and enjoy ♥ ♪

">

Siivoushässäkkä

Toivottomalta tuntuvat siivousurakka. Syy? Lauantaina olevat lakkiaiset. Missio? Siivota pesäluola edustuskuntoon.

Ne jotka ovat huoneeni nähneet voivat todistaa, että se nyt ei ole ihan sieltä siisteimmästä päästä... Mutta avot, nyt tilanne on toinen! Kuunasin ja puunasin hyllyt ja pöytätasot puhtaaksi pölystä, vaihdoin hyllyjen järjestystä (ts. heitin puolet roinasta pois) ja kesytin vertikaaliseksi muovautuneet vaatehyllyni takaisin kaappiinsa. Hyvä minä! ♥

Vielä on 100 + x askaretta tekemättä ennen lauantain lakkiaisia, joten netissä häärääminen saa jäädä sivuun siksi aikaa... Kuitataan tuleva koomakausi pienellä kukkakuvakimaralla:

Näppylänaama

Olen ehkä maailman hitain kirjottamaan minkäänlaisia postauksia, jonka jo Blogger minulle eilen hienovaraisesti ilmoitti. Kirjoitin eilistä blogikirjoitusta tuttuun ja turvalliseen, sopivan rauhalliseen tahtiini, ja kun voitonriemuisena koetin julkaista tekstiäni paljastui, että Blogger oli heittänyt minut palvelusta pihalle kesken kirjoittelun (oletan, että joskus toisen tai kolmannen kirjoitustunnin välillä). Blogger vei mukanaan urakalla tikistämäni tekstin ja oli ystävällisenä tallentanut välimuistiin vain ensimmäisen virkkeen, josta nyt ei hirveästi mitään lohtua ollut... että kiitti vaan!

En saanut itseäni kasattua eilisen murhenäytelmän jäljiltä, joten rapsutellaan eilisen tapahtumia ylös sitten tänään.

Tämä nörttipallero eksyi eilen paikkaan, jonne finninaamainen, muutenkin ulkonäöstään kökösti huolehtiva otus tuskin ensimmäisenä harhailisi: kasvohoitoon. Ei sillä, etteikö tämä naamavärkki olisi kasvohoidon tarpeessa, mutta kun kasvovesi ja puhditusmaito köllöttelevät kylppärin hyllyllä lähinnä rekvisiittana ja ihonhoito on muutenkin hiukan retuperällä, tuntuu perusteelliseen kasvohoitoon meno hiukan... hassulta.

Kasvohoitotäti kiteytti aika osuvasti naamani tilanteen nyppiessään epäpuhtauksia pois: "tätä ei meinaa saada millään puhtaaksi". No ei varmaan, kun monta monituista vuotta nenäni päällä tyytäisenä asustaneet mustapäät yritetään häätä pois mukavalta kasvualustaltaan ikävästi pinseteillä nipistellen. Epäpuhtauksien poisto ja rehottavien kulmakarvojen kesyttäminen olivat kasvohoidon ikävin osa, mutta eikös tuo niin tainnut mennä, että kauneuden (minkä?) eteen tulee kärsiä...

Näppylänaamani nyppimistä lukuunottamatta kasvohoito oli itseasissa ihan mukava kokemus. Kasvonaamio ja muut mömmöt naamalla köllöttely oli ihan rentouttavaa, ja kasvohoitotädiltä sai hyvin ihonhoitovinkkejä, mutta silti kasvohoidosta jäi vähän samanlainen sivumaku kuin hammaslääkärissä käynnistä: yritän pitää itsestäni parempaa huolta tulevaisuudessa, ettei sinne tarvitsisi mennä ihan heti uudelleen.

Alkusysäys

Mikä on paras lääke akuuttiin piipertelynälkään?
Oman blogin perustaminen tietysti!

Tämä on ensimmäinen blogini ikinä. Ylläpidin päiväkirjan tapaista viimeksi seitsenvuotiaana ja silloinkin muistin kirjoittaa vihreäkantiseen kirjaani parhaimmillaan kuukauden välein... toivottavasti tämän blogin kohtalo ei olisi yhtä karu :-)

Vaikka marras liittyy sanana kuolemaan, ammentaa tämä blogi aiheensa elävien kirjoista: Marras on ns. päänavausblogi, johon tulen purkamaan jos jonkinlaiset inspiraationi, niin kuvalliset kuin kirjallisetkin. Blogi tulee ammentamaan sisältönsä mielenkiinnonkohteistani, jotka liikkuvat yleensä välimaastossa harrastukset-elokuvat-musiikki-pelit-oman elämäni kimurantit kiemurat. En kuitenkaan mene vannomaan, etteikö blogin postauksissa eksyttäisi joskus esittelemään myös shoppailusaaliita...

Menköön tämä pienestä alkupalasta, katsotaan jos onnistuisin kirjoittamaan seuraavaan postaukseen jonkinlaisen esittelyrimpsun itsestäni. Eli kuulemisiin tältä erää!