Ass Kick

Tänään tuli katsottua lauantain ratoksi supersankaripätkä "Kick Ass". Onnistuin jostain syystä missaamaan ihan tyystin kys. elokuvan teatteriversion (niin siinä käy, kun ei käy katsomassa elokuvia ensi-illassa!), joten pakkohan tämä oli kotisohvan nurkasta katsastaa.

Kick Assin tarina on pesunkestävää supersankarimatskua, eikä elokuva täten kurota juonikierkuroillaan kovin korkeisiin sfääreihin, mutta lähes kaikki muu elokuvassa rokkasi ainakin toisen sukan jalasta.

Elokuva on audiovisuaalisesti upea (erityisesti sommittelut, leikkaukset ja rytmitykset olivat joissain kohtauksissa super-nameja) ja elokuvan dialogi on herkullista: jutut, vitsit ja, hyvässä tai pahassa, kielenkäyttö on mukavan nykyaikaista. Roolituksissa ja näyttelijäsuorituksissa ei ole mukisemista. Jotain on kyllä tehty todella oikein, kun elokuvasta on saatu nautittava, vaikka yksi sen päähenkilöistä on 11-vuotias lapsi ja yhden ronskeimman tappokoneen näyttelijä on Nicolas Cage.

Ehkäpä ainut asia mikä elokuvassa saa selkeän miinus-merkin meikäläiseltä, on liiaksi taipuva splätteri. Alussa splätter-tehosteet vielä menevät, kun ne palvelevat toimintakohtauksia sopivissa määrin, mutta elokuvan loppupuolella mopo meinaa karata käsistä ja toimintakohtaukset muuttuvat 10 luovinta tapaa ampua miehen pää tohjoksi -splätteröinniksi. Okei, onhan elokuvan tarkoituskin olla kautta linjan yliampuva, mutta älyttömät splätter-kinkerit ja avuttomien ihmisten listimiset nyt eivät vaan oikein toimi meikäläisen kohdalla.

Kick Assia voisi kait verrata Shaun of the Deadiin: en pidä erityisen paljon supersankarileffoista, mutta Kick Ass tekee jotain oikein ja saa ss-leffatkin tuntumaan uudella tavalla kiinnostavilta. Ajoittain päättömäksi yltyviä toiminta- ja tappokohtauksia lukuunottamatta kyseessä on varsin viihdyttävä elokuva, varmasti yksi tämän vuoden parhaimmista :)